Kommentti: Mitä suomalaiset sotilaat tekevät Malissa?

Suomen sotahulluille ei riitä, että ulkomaisille asekauppiaille lapioidaan kymmeniä miljardeja veroeuroja mm. hävittäjien ostamiseen. Heidän pitää myös mielistellä eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia isäntiään osallistumalla näiden valloitussotiin eri puolilla maailmaa. Yksi näistä sotatoimialueista on Mali, jossa on vuodesta 2013 lähtien palvellut jo 119 suomalaista. Lupaa heidän lähettämiseensä ei ole pyydetty sen enempää Suomen kuin Malinkaan kansoilta.

Minkälaista hallintoa suomalaiset ovat Malissa tukemassa? Maan armeija kaappasi elokuussa 2020 vallan demokraattisesti valitulta presidentti Ibrahim Boubacar Keïtalta ja tämän hallitukselta. Sotilaat, jotka Malissakin luulevat olevansa siviilejä pätevämpiä hoitamaan maan asioita, lupasivat paluuta demokratiaan helmikuussa 2022 järjestettävissä vaaleissa. Sitä ennen heidän piti voittaa Malissa vuodesta 2012 lähtien käytävä sisällissota, hankkiutua eroon maata vaivaavasta korruptiosta ja tehdä kaikenlaisia mukavia ja hyödyllisiä yhteiskunnallisia uudistuksia.

Suunniteltu siirtymäkausi on kohta päättymässä, mutta mitään sotilaiden asettamista tavoitteista ei ole saavutettu. Malin armeija on jo aikaisemmin osoittanut kykenevänsä vain tappamaan aseettomia siviilejä ja tekemään ajoittaisia vallankaappauksia. Toukokuussa 2021 se kaappasi vallan itse asettamiltaan presidentiltä ja pääministeriltä ja nimitti uudeksi pääministeriksi vanhan poliittisen pyrkyrin Choguel Maïgan, joka aikoinaan profiloitui Moussa Traorén sotilashallinnon apologeettana. Maïgan kannatus oli viime presidentinvaaleissa 2,2 prosenttia. Uudeksi presidentiksi sotilasjuntan johtaja Assimi Goïta nimitti itsensä.

Malin sotilasjuntta ja sen liehittelijät pyrkivät naamioimaan epäonnistumistaan lietsomalla kansallismielisyyttä ja syyttämällä Ranskaa, naapurimaita ja kansainvälistä yhteisöä maan heikosta turvallisuustilanteesta. Väliaikaishallinto on etsinyt tukea äärivanhoillisilta muslimipapeilta, joilla on yhteydet Malin pohjois- ja keskiosaa terrorisoiviin uskonveljiinsä. Apuun on huudettu myös Venäjää ja Putinin yksityisarmeijaa Wagneria. Sanomattakin on selvää, ettei helmikuussa ole odotettavissa paluuta siviilivaltaan, ja jos se sotilaista riippuisi, demokraattisia vaaleja ei järjestettäisi maassa enää koskaan.

Ulkomaisilla kaivosyhtiöillä on Malissa etuja valvottavana, mutta Suomen taloudelle ja kansainväliselle yhteistyölle maa on lähes täysin yhdentekevä (esim. vuonna 2018 Malissa kävi 79 suomalaista). Suomalaisten tankeroenglannilla ei bambarasotilaita paljon kouluteta, eikä aavikkosodan taidoilla ole käyttöä Suomen puolustamisessa. Suomalaisten tehtävä Malisssa on lähinnä sisä- ja sotilaspoliittinen: he ovat osa kampanjaa, jolla Suomea ajetaan väkisin Naton jäseneksi. Ehkäpä Malissa Suomen sotahullut voivat myös oppia, miten armeijaa käytetään kansanvallan ja demokraattisten instituutioiden nujertamiseksi.